Vajausta ymmärryksessä.

Tänään on perjantai.

En tajua.. Luulin minulla olevan poikaystävä, mutta tuntuu, että hän sulkee mut ulkopuolelle. Lapseni isäkin sulkee mut ulkopuolelle - se tosin ei vain tunnu siltä, se on fakta. Taidan sulkea itsekin itseni asioiden ulkopuolelle.. Taitaisi olla liian helppoa.

Poikaystäväni on aikas tuore tapaus, niin ei täyttä tuntemusta, saati tietämystä ole hänestä vielä. Kerrankin, tutusta kaavasta poiketen, itseäni hieman nuorempi herrashenkilö, joka kylläkin vahvasti tuntuu ihmiseltäni, puolikkaaltani. Ikävä on kamala. Olen vain niin epävarma itsestäni. Tuntuu, etten ansaitse hyvää ja on olo, että joku kohta tulee ja vie hänet pois minulta. En uskalla nauttia olosta, enkä oikein kiintyä. Mulla on myös tapana itse sabotoida kaikki aina, kun tuntuu liian hyvälle ja tasapainoiselle. Olen kuulemma kuin isäni - siinäkin asiassa..

Tänään ei ollut perjantai 13.pv, mutta siltä se tuntui. Minusta on tehty elämäni ensimmäinen rikosilmoitus. En voi puolustella asiaa mitenkään, enkä osaa selittää miksi, muuten kuin epävakaan impulssina, mutta purin ekaluokkalaista adhd-lastani poskeen viime lauantaina. LaSulle ilmoitin itse silloin heti, mutta päättivät jättää tekemättä rikosilmoituksen pahoinpitelystä, koska en ole tehnyt vastaavaa aiemmin ja he tuntevat meidät jo vuosien ajalta. Seuraavasta vastaavanlaisesta tulisi ilmoitus välittömästi, empimättä. Kyllä, olemme vanhoja asiakkaita - itseasiassa jo toisessa polvessa. LaSu on lastensuojelu. Lapseni opettaja teki ilmoituksen.
Nyt odotellaan, mitä tapahtuu ja milloin vai tapahtuuko.. Stressitasot maksimissa 24/7, eikä mistään meinaa tulla mitään. Täytyykö mun olla erossa lapsestani ennen kuin asia on käsitelty, jos se edes otetaan tutkintaan ja käsitellään?