Olisinpa olemassa.

Tänään on sunnuntai ja kello on kohta puoli neljä iltapäivällä. Ystävänpäivä oli keskiviikkona. Oli hyvä ystävänpäivä ja kyynel kohoaa silmäkulmaan sitä miettiessä. Oli yhteistä aikaa, kuhertelua, läheisyyttä, kävelyä pakkasessa ja grilliruokaa. Romanttisinta ikinä. ... Näen kuvan itsestäni mielessäni. Olen pukeutunut vain villasukkiin ja istun vessassa puhelin kädessäni kuunnellen podcastia kiintymyssuhteista. Tunnistan itseni ristiriitaisesti kiintyväksi. Kahvikuppi on laskettu pesukoneen päälle ja se tulee unohtumaan siihen viilentymään. Oman elämäni lady, sekä Al Bundy. Lady tosin jäi tällä kertaa sänkyyn sieltä noustessani. Myöhemmin. Selaan viestiketjuja ja nieleskelen kyyneleitä. Enää en halua itkeä, itkin jo eilen silmät pääs...

Tänään on perjantai. En tajua.. Luulin minulla olevan poikaystävä, mutta tuntuu, että hän sulkee mut ulkopuolelle. Lapseni isäkin sulkee mut ulkopuolelle - se tosin ei vain tunnu siltä, se on fakta. Taidan sulkea itsekin itseni asioiden ulkopuolelle.. Taitaisi olla liian helppoa. Poikaystäväni on aikas tuore tapaus, niin ei täyttä tuntemusta, saati tietämystä ole hänestä vielä. Kerrankin, tutusta kaavasta poiketen, itseäni hieman nuorempi herrashenkilö, joka kylläkin vahvasti tuntuu ihmiseltäni, puolikkaaltani. Ikävä on kamala. Olen vain niin epävarma itsestäni. Tuntuu, etten ansaitse hyvää ja on olo, että joku kohta tulee ja vie hänet pois minulta. En uskalla nauttia olosta, enkä oikein kiintyä. Mulla on myös tapana itse sabotoida kaikki aina, kun tuntuu liian hyvälle ja tasapainoiselle. Olen kuulemma kuin isäni...